Jos Suomenlinna lukeutuu Helsingin kävijän ykköskohteisiin, ajaa Turun linna saman asian vanhassa pääkaupungissamme. Tämä jo yli 700 vuotta vanha rakennus on toiminut niin virkamiehistön pääpaikkana kuin hallitsijoiden asuntonakin. Virallisen toiminnan lakattua yli sata vuotta sitten tehtiin siitä museokohde, joka on vain kasvattanut suosiotaan.

Portti kaupunkiin

Turun linnan rakentaminen sijoittuu samaan aikaan Hämeen linnan rakentamisen kanssa, toisin sanoen 1200-luvun loppupuolelle. Sijainniltaan se on rakennettu edistämään niin hallinnon kuin kaupungin puolustuksenkin tarpeita. Se sijaitsee kaupungin sisääntuloväylän suulla ja siten sieltä on ollut mahdollisuus seurata niin kaupunkiin kulkevaa laivaliikennettä, kuin suorittaa vaadittavia puolustustoimenpiteitäkin. Tällaisena kaupunkia vartioivana hallinnollisena keskuksena, se on myös toiminut rahaliikenteen solmukohtana. Näin sen kautta on kuljetettu Suomesta kerättyjä veroja Ruotsin kuninkaalle.

Turku itse kuuluu Suomen vanhimpiin kaupunkeihin. Paitsi virallisen vallan tyyssijana, on se toiminut myös paikkana jota kautta kristinusko rantautui Suomeen. Tästä meitä muistuttaa edelleen pystyssä oleva keskiaikainen tuomiokirkko, jonka ympärille Turun kaupunki on siitä lähtien levittäytynyt.

Linnan rikas historia

Vaikka Turun linna vanha onkin, on moni sen prameammista osista kuitenkin hieman myöhempää perua. Ensimmäiset suuremmat muutokset tuolloin umpinaiseen harmaakivilinnaan teki kuningas Sten Sture vanhempi 1400-luvulla. Tuolloin linna olikin monenlaisten seurapiiritapahtumien keskipiste. Linnan merkitys kuitenkin kuninkaallisten parissa väheni 1500-luvulla. Tuolloin linna kärsi myös Kustaa Vaasan aloittamista nk. vapaussodista ja joutui kuudesti venäläisten sotatoimien kohteeksi. Loisto palasi Juhana-herttuan eli Juhana III:n saatua linnan käyttöönsä. Juhana eli renessanssielämään, johon ulkoinen kauneus ja prameus poikkeuksetta kuuluivat. Linnassa hän piti juhlia ja epäilemättä teki jo hieman rapistumaan päässeestä paikasta jälleen viihtyisän.

Juhana piti linnasta jopa siinä määrin, että toi sinne myös vaimonsa, Puolan kuninkaan tyttären. Yhdessä he elivät sen ajan Suomessa ennennäkemättömän loisteliasta elämää. Palvelijoitakin heillä oli talossa parhaimmillaan 600. Juhanan hovielämä Turussa päättyi kuitenkin lyhyeen. Kruunun perinyt mielipuoli kuningas Erik ei nimittäin pitänyt Juhanasta ja tulikin armeijan kera tätä hakemaan. Ruotsissa Juhana heitettiin tyrmään. Onni oli kuitenkin lopulta Juhanan puolella ja hänestä ehti vielä tulla koko Ruotsin kuningas, hovin menetettyä luottamuksensa Erikiin. Tällöin oli Juhanan vuoro heittää Erik tyrmään. Turun linnaan Juhana ei kuitenkaan enää palannut, aivan kuten ei sinne palautettu Erikin sieltä ryöstämiä taideaarteitakaan.

Venäläisten tultua valtaan, muuttui Turun linna heidän kasarmikseen, kunnes se siitä vähitellen siirtyi Turun kaupungin historiallisen museon haltuun. Sittemmin linnaa on pommitettu 1900-luvun ja sitä on jouduttu osittain rakentamaan uudestaan. Restaurointejakin on suoritettu.

Tarjontaa vierailijoille

Turun linna on auki matkailijoille ja muille vieraille ympäri vuoden. Tosin aukioloajat vaihtelevat hieman vuodenajan mukaan. Toimintaa järjestetään kattavasti kaikenlaisille ihmisryhmille. Alan opiskelijoille ja koululaisryhmille sisäänpääsy on ilmainen.

Paitsi että linna itsessään on aikamatka menneisiin, on sen yhteyteen rakennettu myös museo, jossa on mahdollista perehtyä keskiaikaiseen elämään astetta tarkemmin. Muuta linnassa järjestettävää toimintaa edustavat esimerkiksi joulun aikaan tonttu-ukon kierrokset ja piparkakkutyöpajat. Jälkimmäisissä on mahdollista oppia valmistamaan ihka aitoja keskiaikaisia pipareita. Tammikuun alussa puolestaan on vuosittaiset ritaripäivät, jolloin linna täyttyy keskiaikaisesta elämästä, ritareineen ja tanssiaisineen.

Palkittua osaamista

Turun linnan asiakaslähtöinen toiminta ei ole jäänyt huomaamatta päättäjiltäkään. Kiitoksena museoperinteen innovoimisesta Turun museokeskukselle on myönnetty Museoviraston avustus uusien esittämistapojen kehittämiseen. Näin varmistunee, että voimme jatkossakin katsoa Turusta mallia, mitä museoperinteen vaalimiseen tulee. Samalla se toimii muistutuksena siitä, että museoidenkin on mahdollista muodostua luontevaksi osaksi yhteisön elämää, kunhan vain panostusta ja intoa löytyy.